Tekemiseen puutetta, mutta kiirettä

Nyt kun MM-kisat ovat ohi ei tarvitse ainoastaan miettiä mistä puhuisi työpaikan kahvipöydässä vaan pitää myös kehitellä tekemistä illoiksi. Nyt ollaan kerran jo lähes kaikki pelit puitu kymmenisen kertaa läpi. Toisaalta kuitenkin tuntuu, ettei ole koskaan aikaa tehdä mitään, vaikka pelejä oli aina aikaa katsella.
No, olen kuitenkin tähän mennessä viimeiset neljä viikkoa suunnitellut meneväni pelaamaan futista, mutta vasta nyt kerkesin porukan mukaan. Oli kivaa pelata huvin vuoksi, vaikka paljoin jaloin pelatessa sai muutamat nokkosen polttamat ja mustat jalkapohjat. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä. Myös seuraavan päivän lähtö Tallinnaan oli mukava kun kaikki lihakset olivat kipeinä. Varsinkin kun lähdimme hakemaan juomia veljeni häihin. Voin kertoa, että tänä viikonloppuna on tullut urheiltua koko vuoden edestä, sillä normaalisti harrastan vain penkkiurheilua. Pari kymmentä laatikkoa kulki kuitenkin kohtuullisen hyvin mukana ja kaikki saatiin parkkipaikalle ja autoon asti kahden hengen (+yhden ala-ikäisen, joka ei saanut osallistua kantoavuksi) voimalla. Tämä ilta sitten otetaan iisisti, että jaksaa huomenna taas töissä. Ja ehkä sitten ensi ensi viikolla jaksaa juosta paremmin, jos silloinkin kerkeä pelaamaan.
Tylsien iltojeni onneksi kaverini tiesivät keskiviikko iltaisin Cafe Carusel tarjoamasta live musiikkista. Nyt parina viime kertana kun olen siellä käynyt, on sää ollut todella hienot ja musiikki hyvää. Suosittelen tuota kaikille, jotka yhtään pitävät kaikenlaisesta musiikista. Siellä saa mukavasti kesä illan kulumaan, kunhan sää vain sen sallii.

Juuri kun olen puhunut siitä miten tarvitsee koko ajan keksiä tekemistä, olen myös huomannut, että aikaa viettää Bloggerissa on nyt huomattavasti vähemmän. Kerkeän juuri ja juuri seuraamaan muutamaa blogia viikossa ja kirjoittamaan sen vaaditun yhden viikossa. Toisaalta myös se, ettei mitään ihmeellistä enää tapahdu vaikeuttaa tätä kirjoittamista. Pitänee siis keksiä joku muu aihe mistä kirjoitella tai vaihtoehtoisesti saada vihdoin tuo viimeinen palautus tehtyä...

Nyt saa taas nukkua

Viime kuukausi on mennyt aikalailla oudossa unirytmissä ja kauheissa univeloissa, sillä pelejä on katsottu milloin mihinkin aikaan. No eilen tämä kaikki vihdoin päättyi, vaikkei minun toivomaan lopputulokseen päättynytkään, ja ensi yönä saan nukkua jopa huikeat kahdeksan tuntia.
Näissä MM-kisoissa asiat tapahtuivat kaikkea muuta kuin odotetusti. Jo alkulohkoissa nähtiin yllätyksiä. Tosin siellä nähtiin myös huonoa ja tylsää jalkapalloa. Iran mielestäni unohti mikä on jalkapallon idea, sillä he puolustivat eivätkä pelanneet. Ei sitä maailman mestaruutta voi maalittakaan voittaa. Onneksi kuitenkin Argentiina onnistui murtamaan tämän puolustuksen ja tekemään edes sen yhden maalin.
Lisäksi Afrikan mailla meni hyvin vaihtelevasti. He pelasivat huomattavasti huonommin kuin odotettiin peleissä, joiden piti olla heille helppoja. Anteeksi tämä yleistys, mutta mielestäni tämä koskee pariakin Afrikan maata.

Sitten tulevat nämä Euroopan yllättäjät. Espanja ja Portugali. Molemmat hävisivät ensimmäiset ottelunsa neljän maalin erolla. Eikä Englantikaan voittanut yhtään ottelua. Mutta ei nämäkään ole vielä mitään kun mietitään miten kävi Brasilialle. Brasiliassa juhlittiin jo tulevaa maailman mestaruutta kunnes tuli Saksa, joka teki ensimmäisellä puoliajalla viisi maalia. Brasilialaiset kannattajat karkaavat stadionilta itkien ja Saksa jatkaa tykitystään voittaen huimin 1-7 lukemin. Ja vielä pronssiottelussa brasilialaiset joutuvat jättämään katsomisen kesken peläten uutta nöyryytystä, kun ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin isketään taas kaksi maalia. Toinen puoliaika heiltä meni kuitenkin huomattavasti paremmin ja ottelu päättyi "vain" 0-3 lukemiin.

Näistä MM-kisoista ei myöskään puuttunut rangaistuslaukaisukilpailuja. Kun kello on yksi ja seuraavana aamuna pitää herätä kuudelta, voi sanoa toivovansa jonkun tekevän yhden maalin, jotta pääsisi nukkumaan eikä taas mentäisi jatko-ajalle ja vielä rankkareihin. No selvisimpähän töihin joka aamu.
Onneksi kuitenkin POHJOIS-Korea pärjäsi kisoissa loistavasti.

Semifinalistit selvillä

Aika kuluu aivan liian nopeaan. Mulla loppui loma viikko sitten ja kiirettä on pitänyt. Olisin kyllä mielelläni jatkanut vielä lomaa varsinkin kun nyt viikonloppuna on ollut niin kivat ilmat :)
Toisaalta on kiva, että loma on ohi. Oli pakko tulla takaisin Helsinkiin ja näkee taas ihmisiä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt, tai pitkään ja pitkään mutta kuitenkin.

Eilennä saatiin viimeiset semifinalistit selville. Ja parin päivän päästä päästään jännittämään miten Brasilia pärjää ilman Neymaria ja Diego Silvaa. Erityisesti ilman Neymaria, jonka varaan ollaan kaikki suunniteltu, kuten Pélelle aikanaan. Pelkään, että pelistä tulee tiukka ja suosikki joukkueeni menee häviämään tähtipelaajan puuttuessa. Myös toisesta ottelusta tulee tiukka. Argentiinan ja Hollannin väliltä minun vaikea edes valita kumman haluan voittavan. Ehkä Hollanti olisi hieman haastavampi vastus Brasilialle finaalissa, mutta jalkapallofinaali Brasilia-Argentiina olisi kuin meille jääkiekossa Suomi-Ruotsi-ottelu. Ja tosiaan se ei todellakaan ole varmaa, että Brasilia edes voittaa Saksan.

En oikein tiedä pitääkkö tätä tapausta vahinkona vai ei. En haluaisi millään uskoa, että toinen tahallaan polvella potkaisisi toista selkään, mutta toisaalta oudolta se vahinkonakin näyttää.
Toivon vain todella, että Neymar tulee kuntoon. Nikamamurtuma kuulostaa jo niin pahalta, että pelkään, että kuntoutuminen kestää  todella kauan ja jos oikein ymmärsin kaikki liikkuminen pahasta tällä hetkellä. Voi pientä Brasilian joukkuetta, kun kaikki pitää suunnitella uusiksi. Joukkueen paineet muutenkin niin korkealla, kun kyseessä omat kilpailut ja koko kansa odottaa voittoa. Itseasiassa odotti. Kuulemani perusteella ei enää uskalleta odottaaa, mutta toivotaan edelleen. :)